Jännää, uusi blogi ja uudet aatteet.
Kuuntelen siis Sunblockia ja luen lyhyttä pätkää jostain ficistä, jonka
Saippuakupla mesessä lähetti. Tuo muutaman lauseen tynkä tuntuu paljon
paremmalta tekstiltä kuin minun puolen sivun väkerrykseni muutamien
päivien takaa, jolle tahtoisin nauraa. En vain koskaan ole ollut hyvä
nauramaan itselleni, joten se siitä.
On hieman hankalaa olla kateellinen ihmisille, jotka tuntuvat
kirjoittavan paremmin kuin minä. Sitä ihailee silmät tuikkien, kuinka
joku on niin hyvä, ja oma mieliala laskee siinä samassa nollan
alapuolelle. Miksen minä osaa kirjoittaa noin hyvin, mielessä käy
väkisinkin. Mutta näinhän ei oikeastaan saisi - tai kannattaisi -
ajatella, mikäli tähtäimessä on olla joskus yhtä hyvä kirjoittaja kuin
se, jota niin suunnattomasti ihailee.
Minä itse ajattelen näin: mikäli et koskaan pidä kirjoittamastasi
tekstistä, voi sinun olla vaikeaa kehittyä kirjoittajana. Tämä saattaa
olla suuressa ristiriidassa tuon ylempänä olevan tekstin kanssa,
myönnän sen. Minusta vain tuntuu siltä, että tämä vielä keskeneräinen
luku on vain aivan offtopick omassa aiheessaan.
Motivaation saaminen jostain olisi juuri nyt tärkeää, kun ficcini alkaa
jo menettää mielenkiintoaan niin minun kuin varmasti lukijoidenkin
keskuudessa. Jopa kritiikki piristäisi nyt kummasti, sillä kai jokaisen
tekstissä aina jotain parannettavaa on?
torstai, 6. heinäkuu 2006
Kommentit