Jännää, uusi blogi ja uudet aatteet.

Kuuntelen siis Sunblockia ja luen lyhyttä pätkää jostain ficistä, jonka Saippuakupla mesessä lähetti. Tuo muutaman lauseen tynkä tuntuu paljon paremmalta tekstiltä kuin minun puolen sivun väkerrykseni muutamien päivien takaa, jolle tahtoisin nauraa. En vain koskaan ole ollut hyvä nauramaan itselleni, joten se siitä.

On hieman hankalaa olla kateellinen ihmisille, jotka tuntuvat kirjoittavan paremmin kuin minä. Sitä ihailee silmät tuikkien, kuinka joku on niin hyvä, ja oma mieliala laskee siinä samassa nollan alapuolelle. Miksen minä osaa kirjoittaa noin hyvin, mielessä käy väkisinkin. Mutta näinhän ei oikeastaan saisi - tai kannattaisi - ajatella, mikäli tähtäimessä on olla joskus yhtä hyvä kirjoittaja kuin se, jota niin suunnattomasti ihailee.
Minä itse ajattelen näin: mikäli et koskaan pidä kirjoittamastasi tekstistä, voi sinun olla vaikeaa kehittyä kirjoittajana. Tämä saattaa olla suuressa ristiriidassa tuon ylempänä olevan tekstin kanssa, myönnän sen. Minusta vain tuntuu siltä, että tämä vielä keskeneräinen luku on vain aivan offtopick omassa aiheessaan.

Motivaation saaminen jostain olisi juuri nyt tärkeää, kun ficcini alkaa jo menettää mielenkiintoaan niin minun kuin varmasti lukijoidenkin keskuudessa. Jopa kritiikki piristäisi nyt kummasti, sillä kai jokaisen tekstissä aina jotain parannettavaa on?