Harjoitusta, harjoitusta.

"Äh, älä jaksa, Lils."
"Et voi väittää vihaavasi häntä, kaikkihan me näemme, että te olette -"
"Sinäkin, Anna!"
"Kutsu minua oikealla nimelläni, kiitos."
"Rakastat häntä, eikö totta?"
"Lily, ihan totta, minä -"
"Rakastat Lilyä?"
"Ei, Anna, en minä Lilyä rakasta!"
"Ellet lakkaa kutsumasta minua Annaksi, kerron Jamesille, että olet salaa ihastunut Lilyyn!"
"Et uskaltaisi!"
"Kokeillaanko?"
"Kokeillaan!"
"EIKÄ KOKEILLA!"
"No johan, Lils, en tiennytkään, että SINÄ olit rakastunut JAMESIIN."
"Huh, tuo saa jopa minut kananlihalle. Sinähän olet aina ennen vihannut Jamesia, etkö olekin?"
"Aivan niin, tuossa on pointtia!"
"Tiedätkö edes hänen toista nimeään?"
"Miten se tähän liittyy?"
"Ei mitenkään, kunhan kysyin. Se on varmaan jotain hienoa, kuten Gabriel tai -"
"Eikö sinun pitänytkään olla rakastunut ihmissuteen?"
"Miten SE tähän liittyy?"
"Siten, ettet saa uneksia Jamesista ja Remuksesta samanaikaisesti."
"En uneksikaan!"
"Mitä tuo sitten oli?"
"Pelkkä toteamus!"

Piristystä iltaan kirjoittamalla - kun vain voisin työntää I should be so luckyn jollain tavalla pois mielestäni.