2019-11-27T11:04:20+02:00 Blog Integration Feed Generator https://sunrise.vuodatus.net/ sunrise https://sunrise.vuodatus.net/

Nyt jos mulla olisi kädessäni jäätelötötterö, mäjäyttäisin sen varmaan silmilleni suljettuani ne ensin. Olo vain on jotenkin niin... äh, en minä sitä osaa selittää. Silmät vuotaa, koko ajan joutuu räpyttelemään liiallisuuksiin asti ja kun niitä vielä kirveltääkin niin vietävästi. Päähän koskee. Liikaa tietokoneella oloa, ja kukaan ei ole edelleekään tullut ovelle huutamaan, että nyt pois sieltä ja ulos niin kuin olisit jo.

ISBSL edistyy... jos edistyy. Eilen illalla onnistuin kirjoittamaan vihkooni melkein kokonaisen sivun Tonksia, mutten menisi silti sanomaan siitä mitään ylistävää. Se on vain harjoitusta, toistelen itselleni ja hengitän vähemmän rauhallisena ruskeaan paperipussiin.
Ja uusin ficcini taas... sekään ei edisty. Kyse on laiskuudestani.

Tänään ei irtoa sitten mitään. Blääh.
]]>

2006-07-17T16:21:00+03:00 2019-11-27T11:04:03+02:00 https://sunrise.vuodatus.net/lue/2006/07/ddr-initial-d-ayumi-hamasaki-you sunrise https://sunrise.vuodatus.net/

Ja minähän en sitten tiedä, minne päin tuossa Zen Cafe-nimessä tulevat ne ´-merkit. Pilkunviilaajat, kerrottehan mullekin, minne ne laitetaan,

Uusin ficcini edistyy, vaikkakin hitaasti. Toista OC:täni en saa enää millään kiinni, se taisi nyt juosta lopullisesti pois pihalta ja karata kotoa. Harmittaa. Ja sitten ei harmita.
Oudoksuttaa.

Ehkä pidänkin nyt hautajaiset Jeannelle? Epäonnistuneelle OC:lle, joka ei taida olla pelastettavissa enää. Vai onko? (Jostain syystä tuntuu, että olisi, mutta ei sen hahmon tyttöystäväksi, jolle olin aikeissa tämän parittaa. Taas ristiriitaisuutta.)

Ja Peter. Enää ajatus siitä, että minun tulisi kirjoittaa tuosta pojasta, ei ole niin vastenmielinen kuin se joskus oli. Itse asiassa se ei ole sitä enää ollenkaan.
Jos vain jaksaisin, kirjoittaisin hänestä nyt heti sen kaiken, joka minun pitääkin - ennen kuin siirryn taas lempihahmooni Siriukseen.

// Kiitos, WB-AE:ni, nyt taisin hyvällä tuurilla saada tuon otsikonkin oikein. :3
]]>

2006-07-14T17:52:00+03:00 2019-11-27T11:04:05+02:00 https://sunrise.vuodatus.net/lue/2006/07/zen-cafe-todella-kaunis sunrise https://sunrise.vuodatus.net/

Harjoitusta, harjoitusta.

"Äh, älä jaksa, Lils."
"Et voi väittää vihaavasi häntä, kaikkihan me näemme, että te olette -"
"Sinäkin, Anna!"
"Kutsu minua oikealla nimelläni, kiitos."
"Rakastat häntä, eikö totta?"
"Lily, ihan totta, minä -"
"Rakastat Lilyä?"
"Ei, Anna, en minä Lilyä rakasta!"
"Ellet lakkaa kutsumasta minua Annaksi, kerron Jamesille, että olet salaa ihastunut Lilyyn!"
"Et uskaltaisi!"
"Kokeillaanko?"
"Kokeillaan!"
"EIKÄ KOKEILLA!"
"No johan, Lils, en tiennytkään, että SINÄ olit rakastunut JAMESIIN."
"Huh, tuo saa jopa minut kananlihalle. Sinähän olet aina ennen vihannut Jamesia, etkö olekin?"
"Aivan niin, tuossa on pointtia!"
"Tiedätkö edes hänen toista nimeään?"
"Miten se tähän liittyy?"
"Ei mitenkään, kunhan kysyin. Se on varmaan jotain hienoa, kuten Gabriel tai -"
"Eikö sinun pitänytkään olla rakastunut ihmissuteen?"
"Miten SE tähän liittyy?"
"Siten, ettet saa uneksia Jamesista ja Remuksesta samanaikaisesti."
"En uneksikaan!"
"Mitä tuo sitten oli?"
"Pelkkä toteamus!"

Piristystä iltaan kirjoittamalla - kun vain voisin työntää I should be so luckyn jollain tavalla pois mielestäni.
]]>

2006-07-11T19:18:00+03:00 2019-11-27T11:04:08+02:00 https://sunrise.vuodatus.net/lue/2006/07/smashmouth-allstar sunrise https://sunrise.vuodatus.net/

Ficin suunnittelua, kalenterin pläräämistä, ruoan ahmimista sekä jälleen ficin suunnittelua. Siinä tämä päivä taitaakin sitten kulua.
Nyt vuorossa on siis uusin ficcini, josta ei ole ilmestynyt tekstiä vielä riviäkään. Kurjaa. OC:n keksiminen on aina ollut vaikeaa, mutta nyt se on entistäkin vaikeampaa - ainakin sikäli, mikäli tahtoo tehdä hahmostaan omaperäisen ja uudenlaisen, joka taitaa olla aika harvinaista tämän lajin fanfictioneissa...

Laurel, Starla, Stefanie, Stacie. Sanoisit nyt jotain, alitajunta käskee olematonta ja yrittää päästä selville muun mielen ajattelutavasta.
Sunnuntaina olin vielä täynnä ajatuksia ja ideoita, mielikuvia ja toivoa, mutta tänään mikään ei taaskaan tunnu olevan helppoa.

Äskettäin mieleeni putkahti jostakin Jack Caden, tuo jonkun-en-muista-minkä-väriset-hiukset omistava ja ties kuinka kauan aikaa sitten keksitty OC, josta en itsekään osaa sanoa paljon muuta kuin perheenjäsenet ja ihastuksen kohteen. Hänet keksiessäni ehdin tuskin edes raapaista rosoista pintaa, kun kappas vaan jostain ilmestyivät ekaluokkalainen Bill, ikäänsä verrattuna jo turhankin lapsellinen Katelyn (jolla tuntui olevan satojatuhansia sukulaisia) sekä leikisti täydellinen mutta oikeasti todellinen fiasko Sandra.
Tekemällä oppii, mutta silti sitä harvoin onnistuu.

Tahtoisin kerrankin tuntea todella onnistuvani kirjoittamisessa niin, että myös itse pitäisin tekstiäni kelvollisena. Mutta miltei joka kerta, kun luen läpi I should be so luckyn lukuja, ihmettelen, mikseivät ihmiset voi vain suoraan sanoa, että kiitti mulle riitti, en tykännyt. Tekstin julkaisuvaiheessa saatan jopa ajatella, että onhan tää ihan hyvä, mutta jälkeenpäin sitä jotenkin... katuu. Tai ei kadu, mutta tuntuu jotenkin naurettavalta.
"Siinä toi nyt on ja ne lukee sitä, ajattelee kuitenkin, että mikä tarhalainen tämänkin on kirjottanut, hyi mitä moskaa. Minä mitään tämmöstä lue, hullun maineen saisin..."
Ei itsesääliä, ei angstia, pohdintaa ja yrityksiä kohentaa itsetuntoa. (Sitä ei tästä huomaa, mutta näin ajattelen mielessäni.)

Mitä jos kuussa olisikin juustoa?
]]>

2006-07-11T16:57:00+03:00 2019-11-27T11:04:10+02:00 https://sunrise.vuodatus.net/lue/2006/07/kylie-minogue-i-should-be-so-lucky sunrise https://sunrise.vuodatus.net/

Tiedän (siis toivon), että tänään on hyvä päivä. Tai huono, katsotaan nyt - päivähän on vasta aluillaan.

Eilen katsottiin serkun ja veljen kanssa putkeen kaksi leffaa, Peter Pan (Peter oli syötävän suloinen) ja Rautanaamio (aivan mahtava *sydänsydänsydän*) - tämähän ei varsinaisesti kuulu tänne, mutta sain näistä uskoakseni jonkinlaisen inspiraation.
Siis - menin sitten näiden elokuvien loppumisen jälkeen nukkumaan hyyyvin hyvin aikaisin, ja kuinka ollakaan, siihen kellonaikaan vielä vilkas mielikuvitukseni alkoi värittää päähäni ajatusta uudesta ficistä, joka on tosin kummitellut mielessäni jo jonkin aikaa. Nousin sängystäni, avasin ylimmäisen pöytälaatikkoni, kaivoin sieltä jo aivan liian täyteen tekstatun päiväkirja-ficcisuunnittelu-outoilukirjanen-vihkoni, käteeni vaaleanpunakärkisen Stabilon ja aloin kirjoittaa, mistä ficci alkaa, mitä herra X sanoo ja (tätä (-->) en kylläkään kirjoittanut, mutta mietin sitä) miten herra X (numero 2) reagoi, kun herra X (numero 1) sanoo tälle, mitä herra X:n (numero 1, siis) nyt pitikään alussa sanoa. Niin, ja miten neiti X ja herra X alkoivat seurustella.
Lisää työtaakkoja luvassa, sanoo jo ennestään liian tuttu järjenääni jossain alitajunnassani, mutta HAA - Fredericalla on aina jokin ässä hihassa, kuten arvata saattaa! (Ja nyt ollaan taas NIIN itsevarmoja että... ;))

Ja nyt kirjoittamaan ISBSL:ää, ja vaikkei huvittaisikaan, niin tänään _on_ hyvä päivä. Ja jos ei ole, niin teen siitä sellaisen. (Naurakaa pois, niin minäkin teen. :D)
]]>

2006-07-10T11:07:00+03:00 2019-11-27T11:04:14+02:00 https://sunrise.vuodatus.net/lue/2006/07/ddr-love-love-shine sunrise https://sunrise.vuodatus.net/

N'syncin kauniitpojat (= bishit) laulaa taustalla tuttua hittibiisiä, tuuletin surisee kuin hyttysparvi korvanjuuressa ja alitajunta huutaa energiapommia, jota kutsutaan myös huomattavasti tutummalla nimellä Jolt-cola (kirjoitinkohan sen nyt aivan oikein). Vaikka ajatukset harhailevatkin tänään minne sattuu, eikä millään huvittaisi kuin löhöillä, täytyy kirjoittaa. Kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa - ja jos ehtii, niin sitten vielä kirjoittaa.

Päivät ovat aivan liian lyhyitä, yöt taas tuskallisen pitkiä. Vieläkö on puolitoistatuntia Salkkareihin, ajattelin tänäkin aamuna herätessäni tavanomaisen väsyksissä, kaivautuen syvemmälle lämpimän peiton uumeniin, jossa kaiken muun sai nukkumisen lisäksi unohtaa. Näin muuten unta, jossa oli yksi Saku Salinin näköinen tyyppi. En vain muista, mitä kyseinen ihminen unessani teki.

Tänään on yleisen pinnallisuuden ja mielikuvapahuuksien päivä, josta saan vedettyä uusia ideajohtoja yhteen niistä hulluista OC-Mary Sue-blondibarbeistani, josta piti kai tulla ihan muuta kuin se nyt on. Ilkeä, itsekäs, pinnallinen urputtaja. Ehkä vaihdankin Donella Colbyn nimen Neiti Urpuksi. Saattaisi tosin olla aika naurettavaa, jos ficissäni esiintyisi henkilö, jolle huudeltaisiin kadulla kaikenlaisia väännöksiä ja pilkkaa hahmon nimestä ja epäonnistuneesta luonteesta.
Jos vain muistaisin, mikä Urpusta piti alunperin tulla. Ainakin joskus kirjoittamissani tiedoissa hänestä lukee, että hän on opiskellut ranskaa. Ja pah. Nyt kun sitä tarkemmin ajattelen, se kuulostaa aika typerältä. Donellastako pelkkä just-another-Mary-Sue-who-speaks-French, vaikka en edes osaa koko kieltä? Toivottavasti en nyt pilannut ficcini traileria tunkemalla sinne mitään, joka edes viittaa Ranskaan.

Mitä Donella sitten on? Persoonallinen?
Nauran. Vielä mitä! :D
]]>

2006-07-07T14:45:00+03:00 2019-11-27T11:04:17+02:00 https://sunrise.vuodatus.net/lue/2006/07/n-sync-bye-bye-bye sunrise https://sunrise.vuodatus.net/

Jännää, uusi blogi ja uudet aatteet.

Kuuntelen siis Sunblockia ja luen lyhyttä pätkää jostain ficistä, jonka Saippuakupla mesessä lähetti. Tuo muutaman lauseen tynkä tuntuu paljon paremmalta tekstiltä kuin minun puolen sivun väkerrykseni muutamien päivien takaa, jolle tahtoisin nauraa. En vain koskaan ole ollut hyvä nauramaan itselleni, joten se siitä.

On hieman hankalaa olla kateellinen ihmisille, jotka tuntuvat kirjoittavan paremmin kuin minä. Sitä ihailee silmät tuikkien, kuinka joku on niin hyvä, ja oma mieliala laskee siinä samassa nollan alapuolelle. Miksen minä osaa kirjoittaa noin hyvin, mielessä käy väkisinkin. Mutta näinhän ei oikeastaan saisi - tai kannattaisi - ajatella, mikäli tähtäimessä on olla joskus yhtä hyvä kirjoittaja kuin se, jota niin suunnattomasti ihailee.
Minä itse ajattelen näin: mikäli et koskaan pidä kirjoittamastasi tekstistä, voi sinun olla vaikeaa kehittyä kirjoittajana. Tämä saattaa olla suuressa ristiriidassa tuon ylempänä olevan tekstin kanssa, myönnän sen. Minusta vain tuntuu siltä, että tämä vielä keskeneräinen luku on vain aivan offtopick omassa aiheessaan.

Motivaation saaminen jostain olisi juuri nyt tärkeää, kun ficcini alkaa jo menettää mielenkiintoaan niin minun kuin varmasti lukijoidenkin keskuudessa. Jopa kritiikki piristäisi nyt kummasti, sillä kai jokaisen tekstissä aina jotain parannettavaa on?
]]>

2006-07-06T18:32:00+03:00 2019-11-27T11:04:20+02:00 https://sunrise.vuodatus.net/lue/2006/07/sunblock-i-ll-be-ready sunrise https://sunrise.vuodatus.net/